Kaikki lähtee luottamuksesta

Tulin Enstolle alun perin harjoittelijaksi. Olin ollut 15-vuotiaasta lähtien 18 vuoden ajan töissä leipomossa, ja tuona aikana suoritin mestarikondiittorin tutkinnon. Kun minulla sitten todettiin pölyallergia, piti kouluttautua uudelleen. Vuonna 1996 suoritin Enstossa kaksivuotiseen mekaanikko- ja automaatiotekniikkakoulutukseeni kuuluvan työharjoittelun ja jo ennen sen loppumista minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa Porvoon pääkonttorin tuotantolaitokselta. Otin sen vastaan.

Luottamuspääoma

Luottamus on yksi Enston arvoista ja ajattelen, että jos luottamuksen pettää, sitä on vaikea saada takaisin. Minut valittiin työsuojeluvaltuutetuksi 17 vuotta sitten ja sen jälkeen myös pääluottamusmieheksi. Tuohon aikaan pesti oli kokopäivätyötä, mutta toki vastasin neljän eri yksikön luottamusmiesasioista. Toimin edelleen työsuojeluvaltuutettuna, mutta tänä päivänä teen siihen liittyvää työtä osa-aikaisesti. Pääasiallinen työni on SLIW-liitinten ja maakaapelituotteiden kokoonpanokoneiden käyttäminen. Sain aikanaan Luottamuspääoma-kirjan Ensiolta, joka sen annettuaan tuli parin viikon päästä kysymään, olenko lukenut sen! Luin kyllä samoin kuin pari muutakin hänen lahjoittamaansa kirjaa.

Jatkuvaa oppimista

Ensto-aikaani kuvaa parhaiten jatkuva oppiminen. Olen työskennellyt monissa eri tuotannon työtehtävissä ja oppinut valtavasti. Kun aloitin vakipestissä, Porvoon tuotannossa alettiin valmistaa muovikoteloita, ja itse asiassa olin ensimmäinen siihen palkattu työntekijä. Kaikki oli uutta meille kaikille, eli asiat piti opetella alusta asti itse. Harjoittelin käyttämään upouusia koneita ja tekemään niihin ohjelmointeja, ja toiminnan laajentuessa aloitin tiiminvetäjänä. Osallistuin myös Enston järjestämiin työnopastus- ja työpaikkaohjaajakoulutuksiin. Kun tuotannossa aloitettiin koteloiden kustomointi eli asiakaskohtainen työstäminen, meille tuli lyhyessä ajassa useampia satoja projekteja, joten muovin jyrsintämenetelmät piti saada kiireen vilkkaa haltuun. Toimin 10 vuoden ajan tiiminvetäjänä ja työnohjaajana muovikotelopuolella.

Perheyrityksen hyvä sopimusilmapiiri

Arvostan sitä, että Enstossa saa tehdä asioita alusta loppuun asti itse. Täällä on mielestäni aina ollut hyvä sopimusilmapiiri ja asioita on voitu sopia tehtaan käytävillä ilman suurempaa byrokratiaa. Olen saanut kokemusta useammassa yksikössä samanaikaisesti työskentelemisestä ja olemme tehneet kymmeniä erilaisia sopimuksia. Useat niistä olen myös vienyt eteenpäin ammattiosastolle, jotta muutkin ovat voineet ottaa hyviksi todetut sopimuspohjat käyttöön. Tämä on tuntunut merkitykselliseltä. Lisäksi olen aina ollut sitä mieltä, että työilmapiirin pitää pysyä hyvänä ja kaikkien pitää voida tuntea, että töihin on kiva tulla!

Parasta työssä

Työni on ollut monipuolista ja olen oppinut valtavasti niin koneista, tuotteista, yrityksestä ja teknologioista kuin ihmisistä ja sopimuksistakin. Luottamustehtävistä sekä Enstolla että sen ulkopuolella oppii myös jatkuvasti – ei ole kahta samanlaista päivää. Parasta työssäni ovat olleet mukavat työkaverit, joista osasta on tullut hyviä ystäviäni. Ihmisiä oppii tuntemaan, kun kävelee kuusi kilometriä päivässä pitkin tehtaan käytäviä useammassa eri osoitteessa ja juttelee heidän kanssaan matkan varrella. Ajan kanssa on tultu tutuiksi ja puhuttu myös muista kuin työasioista.

Supertärkeä työturvallisuus

On sanomattakin selvää, että työturvallisuus on minulle äärimmäisen tärkeä asia. Olenhan toiminut työsuojeluvaltuutettuna melkein 18 vuoden ajan! Turvallisuus on yksi Enston painopistealueista ja se todella näkyy meidän kaikkien jokapäiväisessä työssämme. Olemme tehneet työturvallisuuden eteen töitä vuosien ajan ja se onkin parantunut jatkuvasti. Viime vuosina on alettu käyttää erilaisia apulaitteita ja kiinnittää huomiota ergonomiaan. Kyseessä on jatkuva kehittäminen kuukausi- ja vuositavoitteineen. Käytän itsekin esimerkiksi nostoapuvälineitä ja täytyy myöntää, että koska olen niin sisällä turvallisuusasioiden maailmassa, osaan ottaa niitä huomioon myös kotona. On todella hienoa, että tapaturmien määrä on vähäinen ja Porvoon tehtaan ennätys onkin 430 päivää ilman tapaturmia.

Eläkkeelle

Jään eläkkeelle huhtikuun lopussa. 27 vuotta on pitkä aika, mutta olen nauttinut siitä kovasti. Kun jään eläkkeelle, aion ottaa ainakin kesän rennosti ja nollata tilanteen. Olen kieltäytynyt kaikista järjestötehtävistä, mutta töitä tulen varmaankin tekemään osa-aikaisesti syksystä alkaen. Eläkkeellä aion myös jatkaa leipomista! Olen useamman kymmenen vuoden ajan leiponut voileipä- ja kermakakkuja tilauksesta kavereille ja niin aion tehdä myös jatkossa. Joskus saatan leipoa myös oman kodin kahvipöytään…

Jouni Roponenc

Blogin kirjoittaja on työskennellyt 27 vuotta Enstolla Porvoon tehtaan työntekijänä ja jää tänään eläkkeelle.